lauantai 3. tammikuuta 2015

PolkuLaos

Pekka, ystäväni jo 45 vuotta, ja minä, Severi, olemme lähdössä lyhyehkölle polkupyöräreissulle Laosiin.
Minun piti tehdä kaikkein hienoin moporeissu pohjoisimpaan Laosiin, mutta asiakkaita ei ilmaantunut – kaikki olivat kai lähdössä Burmaan mopoilemaan maaliskuussa. Pohjoisen reitit on suunniteltu, ne ovat hienot. Valitettavasti jokainen vuosi tuo lisää siltoja, lisää asfalttia ja lämpimiä suihkuja – seikkailun käsite muuttuu.
Polkupyörälle maailma on hiukan erilainen. Se on rajumpi. Ylämäessä ei riitä ranteen hieman reilumpi notkautus. Ja kun guest house on täynnä ja on jo pimeää ja pitkä päivä takana, niin mopolla 50 kilometriä ekstraa ei ole ihan niin paha juttu. Tämän toteaminen on kuitenkin vielä edessä.
Pekka saapuu huomenna pyörineen Udon Thanin kentälle. Minulla pyörä on jo autoon pakattuna ja tänäänostin sadepusakan ja pitkät ajohousut, sillä Laosissa saattaa olla kylmä ja ilmastonmuutos on tuonut Indokiinaan epäsäännöllistä sateilua myös kuivalle kaudelle.
Itse odotan eniten jännityksellä loppumatkan vuoristoja ja sortuneita teitä, joista pitäisi sitten jotenkin päästä yli. Jos ei päästä, niin sitten en tiedä mitä. Sitten koko homma kusee. Nukutaan tien varressa ilman varusteita. Ajetaan takaisin ja monta päivää pidempää reittiä. Pekka myöhästyy paluulennolta.
Pyörinä meillä on 29er-maastureita – itse kutsuisin niitä katumaastureiksi. Parin viikon kuluttua minulla lienee ihan uusi käsitys uudesta fillaristani.